|
teksti: Johanna Aho
Kun kuuntelee hyvin, eikä oleta mitään, on jo pitkällä riitojen ehkäisemisessä. Kuulluksi tuleminen on ihmisille tärkeää ja uskomattoman moni väärinymmärrys, konflikti ja loukkaantuminen johtuu siitä, että ei ole kuunneltu riittävästi ja ilman olettamuksia. Useimmiten, kun haluamme, että neuvottelu etenisi oman mielemme mukaisesti, olemme malttamattomia kertomaan oman näkemyksemme, emmekä pysähdy kuuntelemaan toista osapuolta. Kuitenkin voi olla, että pöydän toisellakin puolella ovat vastassa yhtä hyvät argumentit. Miten tästä eteenpäin? Ratkaisu löytyy yleensä vasta, kun katsotaan syvemmälle osapuolten huoliin ja toiveisiin, jonka jälkeen voidaan lähteä etsimään yhteistä tietä molempia osapuolia kuunnellen. Aina siihen ei pystytä omin avuin, etenkin jos tunteet ottavat vallan ajatuksilta. Ulkopuolinen sovittelija voi auttaa, mikäli osapuolet eivät pysty rakentavaan kanssakäymiseen. Työyhteisösovittelu aloitetaan yleensä yksilötapaamisin. Tässä kohtaa sovittelija on kuunteliija, joka ilman johdattelevia kysymyksiä antaa henkilön kertoa syvimmätkin tuntonsa liittyen käsiteltävään tilanteeseen tai konfliktiin. Usein nämä hetket ovat tunnepitoisia, kun henkilöt pääsevät puhumaan hankalasta asiasta luottamuksella. Samalla puhuessa asiaa ääneen, käynnistyy sisäinen dialogi, joka voi avata asiaan uusia kulmia. Sovittelija voi myös kannustaa asiakastaan siihen, millä tavalla hankalankin asian voisi ottaa puheeksi yhteistapaamisessa. Yhteisessä tapaamisessa henkilöt ovat jo valmentautuneempia puhumaan asioista yhteisesti. Rauhallisesti edeten, riittävällä kuuntelulla, ymmärryksen lisäämisellä ja toiveiden kysymisellä voidaan edetä hankalissakin riidoissa ratkaisun ja sovun suuntaan. Yhteisessä dialogissa muotoutuu hetki, jossa aiemmin puhuttu sisäinen dialogi rakentuu uudeksi, yhteiseksi puheeksi ja ymmärrykseksi. Parhaimmillaan sovun syntymisen hetken voi aistia tunnelman totaalisena muutoksena, joskus taas jää ilmaan vielä epävarmuus, luottamuspulakin. Menetetty luottamus kysyy aikaa uudelleen syntyäkseen. Tämä on pitkälti myös tahdon asia. Haluanko kuunnella? Haluanko sopia? - Avoimuutta siis tarvitaan myös. Kun voi luottaa haluun sopia tai ymmärtää, voi tulla myös enemmän vastaan. Aina kuitenkaan ei tarvitse edetä työyhteisösovittelun asteelle, vaan voidaan ryhtyä suoraan yhteiseen dialogiin. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi sellaiset, kun työyhteisössä on aistittavissa "jotain" puhututtavaa, muutostilanteissa ja toimintojen kehittämisessä. Näissäkin tilanteissa on tärkeää erottaa puhuminen ja kuunteleminen toisistaan, jotta kuulluksi tuleminen varmistuu ja dialogilla on mahdollisuus rakentua. Jokainen yhteisesti tehty ratkaisu on samalla uusi oppiminen.
0 Comments
teksti: Heikki Ervast
Meillä on vankka usko siihen, että muutos käynnistyy ja toteutuu, kun laadimme perusteellisen ja perustellun strategian. Käytämme riittävästi aikaa taustamateriaalien ja faktojen kokoamiseen, laadimme tilannekuvan ja tästä kaikesta luomme analyysin siitä, mitkä ovat tavoitteemme ja mihin olemme menossa. Seuraavaksi vielä toimeenpanosuunnitelma ja strategian vienti johtamisjärjestelmään. Hyvä tulee! Kehittämistä johdetaan tiedolla. Tämä kaikki on selkeää ja perusteltua, ja se on prosessin kirkas ja tarkkarajainen kuva. Samalla se on kuitenkin myös pysähtynyt kuva. Mukana ei ole todellisuudessa tapahtuvaa liikettä ja liikkeelle lähtöä. Ne ovat sumeita kuvia. Kuvittelemme, että asiat alkavat tapahtua ja kehitys kehittyä, kun vain perustelemme faktoilla ja luvuilla muutoksen tarpeen. Jokainen uskoo, että oma toiminta on muutettava, jotta tavoitteet saavutetaan. Toimii teoriassa ja strategian tasolla. Still -kuvassa ei kuitenkaan näy liikettä. Hyvin suunniteltu on valitettavasti vain 30 -prosenttisesti tehty. Ihminen mobilisoi voimavaransa ja ryhtyy toimimaan, kun kokee asian tärkeäksi ja itselleen merkitykselliseksi. Merkitykset syntyvät kokemuksellisuuden, tavoitteiden omaksumisen, kuulluksi tulemisen ja yhteenkuuluvuuden kautta. Tässä kaikessa tiedolla ja faktoilla on merkitystä, mutta ne eivät vielä yksin ihmistä vakuuta. Jokaisen on luotava oma suhteensa strategiaan, löydettävä itse kytkökset omaan toimintaan ja ymmärrettävä suhteiden kokonaisuus. Strategian jalkauttaminen lienee hölmöintä mitä voi tehdä. Siihen on sisään kirjoitettu ajatus, jossa joku tietää asiat paremmin ja on vain syytä uskoa perusteluihin ja pantava toimeksi. Strategia voidaan kokea omaksi vain, jos ollaan oltu mukana sen laatimisessa. Tällöin ei voida puhua vain tiedon näkökulmasta. On hyväksyttävä, että itse kunkin kokemusmaailman kuunteleminen vie aikaa, mutta samalla varmistaa sitoutumisen. Strategia pitää viestiä, ei tiedottaa. Viestiminen on kaksisuuntaista ja vuorovaikutteista. Tiedottaminen on jalkauttamista. Dialogit strategian äärellä mahdollistavat osallisuuden ja yhdessä ajattelun. Strategiaa ei tarvitse “jalkauttaa”, kun se on työstövaiheessa “käsitetty” ja yhdessä tehty - alusta alkaen. |
AuthorS / KIRJOITTAJATKirjoittajat ovat Dialogues & Design Oy:n asiantuntijaverkoston jäseniä. Archives / arkisto
December 2020
Categories
All
|
RSS Feed